1900-luvun alkupuolella ja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin Nautelan mylly oli toiminnassa läpi vuoden, joskin välillä oli hiljaisiakin aikoja. Keskikesä kului enimmäkseen myllyn rakenteita korjatessa ja laitteita huoltaessa. Heinäkuussa vuosihuollon jälkeen myllärit ehtivät pitää pari viikkoa kesälomaakin. Työpäivä alkoi yleensä aamuseitsemältä, mutta päättyi sen mukaan, miten töitä riitti. Syksy oli tietenkin ahkeraa jauhatusaikaa, mutta joulun alla oli kiireisintä ja myllynkiviä pyöritettiin vuorokauden ympäri.
Jauhattajat lähtivät myllyretkelleen yleensä varhain aamulla, jotta olisivat päässeet vähemmällä jonottamisella. Sanontakin kuului: "aikaisin myllyyn ja myöhään kirkkoon, niin pääsee äkkeemmin pois". Kauempaa tulevat joutuivat lähtemään matkaan usein jo aamuyöllä. Reissu venyi silti myöhäiseksi ja usein siihen kului koko päivä. Eräs lietolainen muistelu muistelu kertoo, miten myllymatkalaiset aamulla ohittivat palvisaunan perustuksia rakentavan naapurin ja reissulta palatessa saunaa jo lämmitettiin.
Myllärit työssään
Osa lehdessä olleesta mainoksesta
Toisen maailmansodan aikana myllyn toiminta oli epäsäännöllistä ja käytännössä pysähdyksissä lähes kolmen vuoden ajan. Myllärit olivat rintamalla, mutta työskentelivät myllyssä satunnaisesti loma-aikoinaan, jolloin kiire oli melkoinen. Iäkäs sahankäyttäjä jauhoi toisinaan ruista muilta töiltä ehtiessään. Kartano anoi eräälle mylläreistään vapautusta asepalveluksesta vedoten myllynkäytön tarpeellisuuteen, mutta lupaa ei voitu antaa.