Käsikivien jälkeen seuraavaa mallia myllyjen kehityksessä edustivat käsikäyttöiset kampimyllyt. Nämäkin toimivat lihasvoimalla, mutta tehokkuutta oltiin saatu lisättyä hammaspyöristä ja voimansiirtoakseleista koostuvan välitysmekanismin avulla. Jauhajan työ oli siis yhä varsin raskasta, mutta nyt samalla vaivalla saatiin enemmän jauhoja.

Seuraavassa kehitysvaiheessa käsivoima korvattiin tehokkaammalla jalkavoimalla, kun keksittiin polkumylly. Tämä keksintö otettiin ensimmäisenä käyttöön muinaisessa Meso-potamiassa jo varhain ennen ajanlaskumme alkua. Alkuun polkumyllyillä ei jauhettu viljaa vaan niitä käytettiin veden nostamiseen kastelukanaviin. Polkumyllyssä voimanlähteenä toimi "oravanpyörän" kaltainen polku- tai juoksuratas. Polkumyllyt säilyivät käytössä pitkään. Pakkotyöhön tuomittuja rikollisia käytettiin polkumyllyjen käyttövoimana jo Rooman valtakunnan loppuaikoina ja tämä toimintatapa oli käytössä vielä 1900-luvun alun Englannissakin.

Ennen ajanlaskumme alkua otettiin käyttöön myös kellomyllyt. Uudella jauhatuslaitteella korvattiin aiemmin käytetyt käsikivet. Kellomyllyn muodosti kivipari, jossa yläkivi muotoiltiin kellomaisen koveraksi ja suuremmaksi kuin kartiomaiseksi hakattu, paikallaan pysyvä alakivi. Yläkiven huipulta löytyi reikä jyvien syöttöä varten sekä lenkki, johon myllyä käytettäessä tarvittava kiertovipu kiinnitettiin. Voimanlähteenä kellomyllyissä käytettiin tavallisesti joko orjia tai eläimiä. Lähes 2 metriä korkeat ja halkaisijaltaan lähes 1,5 metrin kellomyllyt olivat raskaita käyttää, sillä niissä ei ollut minkäänlaista välitysmekanismia. Näiden myllyjen käytön raskaudesta kertoo mm. antiikin aikana niistä käytetty nimitys verimylly.

Työeläinten valjaisiin tehdyt parannukset mahdollistivat hevosten käytön ihmistyön asemesta myllyjen voimanlähteenä. Voimanlähteensä mukaan nimetyssä hevos-kiertomyllyssä juhta (= esim. hevonen, aasi, muuli) kulki ympyrää. Jauhinlaitteen kivet olivat muodoltaan limppumaiset. Hevos-kierrossa käytettyyn välitysmekanismiin tehtyjen parannusten ansiosta myös myllyn teho ja tuottavuus oli kasvanut. Hevoskiertomyllyjä käytettiin keskiajalla linnoituksissa ja kaupungeissa. Hevoskiertoa käytettiin voimanlähteenä suhteellisen heikosta tehostaan huolimatta myös veden pumppauksessa, viljanpuinnissa ja kaivostoiminnassa.

Lihasvoimaiset myllyt säilyttivät asemansa Manner-Euroopan vuoristo- ja nummiseuduilla paikoin 1900-luvulle saakka. Niitä käytettiin mm. hirssin, kauran, maissin, ohran, rukiin, vehnän, kuivattujen papujen, kastanjoiden, mausteiden ja vuorisuolarakeiden hienon-tamiseen.

Lihasvoimaisten jauhinlaitteiden säilyminen käytössä vuosituhansia perustui siihen, että ihmisiä ja eläimiä oli aina saatavilla käyttövoimaksi, niiden työ oli halpaa, tarvittu tekniikka oli suhteellisen yksinkertaista ja helposti paikasta toiseen siirrettävää. Tärkeä syy lihasvoiman jatkuvaan käyttöön oli myös se, että jauhoja sekä muita jauhatus-tuotteita tarvittiin vain pieniä määriä. Jyväthän säilyivät varastoissa huomattavasti jauhoja pitempään.

Historia: sivu 3