Maanviljelyksen juuret

Jo varhain esihistoriallisella ajalla tapahtunut osittainen pyynti- ja keräilytaloudesta sekä paimentolaisuudesta luopuminen mahdollisti maanviljelyn ja väestön ja varhaisten kaupunkien kasvun. Ensimmäiseksi maata ryhdyttiin viljelemään nykyisen Israelin alueella noin 10 000 vuotta sitten. Yhtenä syynä elinkeinomuutokseen pidetään ilmaston muuttumista kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Lisäksi luonnonvarojen riittämättömyys kasvavalle väestölle lisäsi entisestään paineita uusien elinkeinojen kehittämiseen. Syitä ruokapulaan olivat: kasvukauden lyheneminen, riistaeläinten häviäminen sekä ihmisten kerääntyminen entistä suppeammalle elinkelpoiselle alueelle. Varhaisimmat merkit maanviljelystä Suomessa palautuvat kivikauden loppuvaiheeseen n. 2500-1500 eKr.

Hakaten huhmarella, kääntäen käsikivellä

Kotieläinten laajempi hyödyntäminen muunakin kuin ravintona esimerkiksi vetojuhtina alkoi huomattavasti maanviljelyyn ryhtymisen jälkeen, joten ihmisten oli pitkään lähes kaikessa toiminnassaan tyydyttävä omaan lihasvoimaansa. Sadoksi saadut viljanjyvät oli murskattava tai jauhettava, jotta ne olisivat sopineet ravinnoksi. Varsinaisten jauhatuslaitteiden edeltäjänä esihistoriallisella ajalla toimi huhmar, joka valmistettiin yleensä puupölkystä kovertamalla tai onteloimalla. Vanha roomalainen nimitys huhmareelle on säilynyt mausteiden hienontamiseen käytetyssä morttelissa.
Jauhinkivinä käytettiin aluksi silmäreiättömiä käsikiviä, joilla vilja jauhettiin liikuttelemalla litteää yläkiveä, luistia, edestakaisin koveran aluskiven päällä. Käsikivien käyttö helpottui, kun edestakaisen liikkeen sijaan yläkiveä alettiin pyörittää (lepokitkan voitto - totea itse). Silmäreiälliset, limppumaiset käsikivet syrjäyttivät vanhemmat jauhinkivet jo ennen ajanlaskumme alkua. Uudessa keksinnössä liikkumattoman alakiven kokoinen yläkivi pyöri alakiveen kiinnitetyn puisen tai rautaisen navan eli akselitapin varassa.

Entistä tehokkaampi ratkaisu oli yläkiveen tehty jyvien syöttöreikä eli silmä, josta jyvät valuivat jauhinkivien väliin.
Suomessa käsikiviä on käytetty ainakin 1500 vuoden ajan aina 1900-luvulle asti. Käsikiviä käytettiin tilapäisesti uutispuuroainesten, makkararyynien ja maltaiden teossa aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Käsikivillä jauhaminen oli perinteisesti naisten työtä, miesten tehtävänä oli esihistorialliselta ajalta lähtien suojella heimoa, metsästää sekä huolehtia myöhemmin myös maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Jauhinkivien pyöritys oli raskasta ja yksitoikkoista eli sopi varsin huonosti naisille. Monissa tapauksissa jauhaminen oli lähinnä piikojen sekä orjien ja orjattarien työtä. Jauhamisen sivutuotteena syntyi myös jauhajien omaksi ilokseen sepittämiä jauhinlauluja, joita laulettiin keventämään yksitoikkoista ja raskasta työtä.

Historia: sivu 2