 |
||
| Pii- Kivikauden teräs | ||
| Hyvä kivilajien tuntemus oli
kivikauden ihmisille elintärkeää. Vaikka kiveä on joka paikassa saatavilla, niin
kaikki kivilajit eivät ole yhtä käyttökelpoisia. Kivisepän olikin muinoin tarkkaan
tunnettava kivien ominaisuudet ja osattava valita kulloinkin saatavilla olevista
vaihtoehdoista käyttökelpoisin. Kaikkein parhainta kiviesineiden raaka-ainetta oli
kivikauden teräkseksikin kutsuttu piikivi eli limsiö. Pii on tiivistä ja tasalaatuista
ja siitä oli helppo muotoilla hyviä ja kestäviä työkaluja ja aseita. Pii erottuu
selvästi tavallisista kivilajeista sileytensä ja värikkyytensä ansiosta. Sen väri
vaihtelee ruskean, keltaisen, punertavan ja lilan sävyistä mustaan ja valkoiseen. Muualla Euroopassa pii oli kivikaudella eniten käytetty työkalujen ja aseiden raaka-aine, mutta koska sitä ei luontaisesti tavata Suomen maaperässä, eli kivikauden väestö sen suhteen kokonaan tuonnin varassa. Lähimmät piin esiintymät löytyvät idästä ja kaakosta Venäjältä; piitä esiintyy myös eteläisessä Skandinaviassa. Löydöistä päätellen piitä on tuotu Suomeen niin idästä kuin lännestä sekä raaka-aineena että valmiina esineinä. Meripihkakorujen ja liuskerenkaiden lisäksi Liedon Kukkarkoskelta on löydetty myös upeita piiesineitä. Kukkarkosken piiesineistö on poikkeuksellisen runsas; löytöaineistoon kuuluu piistä tehtyjä keihään- ja nuolenkärkiä, piiveitsiä ja -kaapimia, sekä kolme retusoimalla valmistettua piikuviota.
|
||
 |
||
