 |
||
| Meripihka- Kivikauden kulta | ||
| Arvokkainta korujen
raaka-ainetta kivikaudella oli kirkas ja läpikuultava meripihka, jota on joskus sanottu
myös kivikauden kullaksi. Meripihkaa muodostui tertiäärikaudella (n. 70-3 milj. v.
sitten) kasvaneiden havupuiden pihkasta. Puista maahan valunut pihka kerrostui
luonnonmullistusten yhteydessä merenpohjaan, mistä sitä yhä nykyäänkin huuhtoutuu
esille. Luonnossa meripihkaa esiintyy kahdella pääalueella: Pohjanmeren äärellä
Jyllannin länsirannikolla sekä Itämeren kaakkoiskulmassa, Liettuan ja entisen
Itä-Preussin rannoilla.
Kivikauden Suomeen meripihkaa tuotiin Itämeren eteläosista valmiina koruina; meripihka-löytöjä tunnetaan koko maasta eteläistä Lappia myöten. Meripihkakaupan vaihtovälineinä ovat voineet olla erilaiset pyyntituotteet kuten hylkeenliha ja -rasva, eläintennahat sekä turkikset. Suomeen meripihkakorut ovat kenties kulkeutuneet vaeltavien kauppiaiden mukana. Toisaalta meripihkakauppa voi olla osoitus laajoista pyyntimatkoista ja ystävyyslahjojen vaihtamisesta vakiintuneilla kokoontumispaikoilla. Meripihkan väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummanruskeaan ja -punaiseen ja siitä on sekä läpinäkyviä että läpinäkymättömiä muunnoksia. Maasta löydettäessä korut ovat usein varsin huono- kuntoisia, pinnaltaan sameita ja muistuttavat väriltään kuivunutta appelsiininkuorta. Koruja on monentyyppisiä: niihin kuuluu mm. erimuotoisia riipuksia, putkihelmiä, renkaita, kiekonmuotoisia levyjä ja nappeja. Lähes kaikista löytyy yksi tai useampi reikä tai uurre ripustamista varten.
Meripihkakorut muodostavat Liedon Kukkarkosken kalmiston huomattavimman löytöaineiston. Kaikkiaan haudoista on saatu talteen 143 ehjää tai katkelmallista korua. Kukkarkosken erikoisin meripihkakoru on nk. ”Liedon äijä”, n. 30*15*10 mm:n kokoinen riipus, johon on kaiverrettu ihmiskasvot. Arvokkaiden meripihkakorujen lisäksi kivikaudella on käytetty myös muunlaisia koruja. Eloperäisistä materiaaleista valmistetut eivät yleensä ole säilyneet nykypäivään asti ja arkeologiset löydöt käsittävät lähes yksinomaan kivestä valmistettuja koruja. Koristautumiseen ja korujen materiaaliksi on varmasti muinoin kelpuutettu monia muita, meripihkaa tavanomaisempia luonnon- materiaaleja. Esimerkiksi erilaisten kasvien kukkia ja lehtiä, lintujen sulkia ja höyheniä, saaliseläinten hampaita ja nikamia sekä simpukankuoria on voitu käyttää pukineiden koristeluun ja korujen valmistukseen. Yksinkertaisimmat kivikorut ovat pieniä, lähes pyöreitä tai soikeita kivihelmiä, joihin on kaiverrettu reikä narua varten. Yleinen kivikoruihin käytetty materiaali on ollut liuskekivi, josta on osattu tehdä kivirenkaitakin. Näiden kauniiden ja hauraiden korujen valmistaminen on vaatinut taitoa ja huolellisuutta; kivirenkaiden halkaisijat vaihtelevat 2-20 cm:iin kivikehän ollessa noin 1 cm leveä.
|
||
 |
||
