 |
||
Kivikauden taide |
||
Kivikauden ihminen osasi epäilemättä arvostaa kauneutta ja saattoi koristella esineitä erilaisin kaiverruksin ja kuvioin. Tästä huolimatta kivikaudella tuskin maalattiin ja uurrettiin kalliopintoja tai veistettiin eläinten ja ihmisten kuvia pelkästä luomisen innosta, ympäristön koristeiksi tai silmäniloksi. On epätodennäköistä, että muinaisia teoksia olisi luotu taiteen vuoksi kuten usein nykyään, luultavammin lähtökohtana ovat olleet uskomukselliset tarpeet, etenkin pyynti- ja hedelmällisyysmagia. Kivikaudella taide oli kiinteästi yhteydessä toimeentuloon palvellen erityisesti pyyntiin liittyviä uskomuksia. Metsästäjäkansat ovat kuvanneet pääasiassa ympäristössä eläneitä, heille tärkeitä eläimiä.
Mahtavimpia kivikauden taideteoksia ovat paleoliittisen ajan luolamaalaukset ja -piirrokset, joita tunnetaan laajalta alueelta Euroopasta (mm. Espanja/Ranska). Yleensä varsin vaikea- pääsyisissä paikoissa sijaitsevat teokset esittävät lähinnä jääkautista suurriistaa: mammutteja, villasarvikuonoja, visenttejä, alkuhärkiä, villihevosia, peuroja ym. Ihmisiä esiintyy luolataiteessa harvoin ja päinvastoin kuin eläimet, he ovat kaavamaisesti esitettyjä. Pohjois-Euroopan kalliomaalaukset ja -piirrokset ovat taivasalle tehtyjä ja luolamaalauksia yksinkertaisempia, mutta ne jakavat silti monia yhtäläisyyksiä edellisten kanssa. Sijainti vaikea- pääsyisillä paikoilla sekä suurriistan suosio kuva-aiheena, joskin kaavamaisena ja yksivärisenä (punamulta), ovat todiste laajalle levinneistä uskomuksista. Suomesta tunnetaan tällä hetkellä noin 70 esihistoriallista kalliomaalausta, ajalta 4200-100 eKr. Valta osa maamme kalliomaalauksista sijoittuu Vuoksen ja Kymijoen vesistöjen ympäristöön. Lähes kaikki kalliomaalaukset, joita Suomesta tunnetaan ovat löytyneet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Suomen kaikki kalliomaalaukset sijaitsevat veden äärellä, usein suoraan vedestä nousevissa, pystysuorissa kallioseinämissä. Kalliopiirroksia, jotka olisi kaiverrettu kiveen, ei Suomesta toistaiseksi tunneta. Maalaamiseen on käytetty punamultaa (rautaoksidia), johon sideaineeksi on voitu lisätä rasvaa, verta, pihkaa tms. Kalliotaiteen säilymistä nykypäivään on edesauttanut niiden maalaaminen sisäänpäin kalteville tai muuten suojaisille kalliopinnoille. Ajan kuluessa kalliosta on myös kiteytynyt maalausten päälle lasimainen, ohut ja läpinäkyvä kvartsi- eli piidioksidikerros, joka on suojannut maalauksia. Kalliomaalauksissa on pääasiassa kuvattu eläimiä, ihmisiä ja veneitä; ihmiset on tyypillisesti kuvattu länkisäärisinä tikku-ukkoina. Joillakin ihmishahmoilla on sarvet päässä; nämä hahmot ovat kenties shamaaneja. Lisäksi maalauksissa esiintyy kämmenenkuvia sekä muita kuvioita ja värilaikkuja, joiden kaikkien merkitystä ei kuitenkaan tunneta. Eläin-aiheista suosituin on ollut hirvi; myös peuroja, karhuja, koiria ja majavia tavataan kallio-maalauksissa. Tavallisesti eläimet on kuvattu pelkin (ääri-)viivoin ja joskus maalaukseen on merkitty väritäplällä sydämen paikka. Vaikka jotkin kalliokuvat näyttävät liittyvän yhteen, ne eivät yleensä muodosta laajempia tapahtumasarjoja. Ilmeisesti kuvia on maalattu vähitellen pitkien aikojen kuluessa eikä aina ole välitetty siitä, että vanhoja kuvia on jäänyt uusien alle. Kenties kuvia on maalattu kallio-pintojen ohella myös muunlaisille alustoille kuten puu- ja tuohilevyille tai nahkaan. Kivikauden Suomessa on kalliomaalauksen ohella harjoitettu myös ”veistotaidetta”. Tunnetuimpia esimerkkejä näistä ovat lukuisat kiviveistokset, jotka on tavallisimmin veistetty kivikirveiden, -nuijien tai -tikareiden osaksi. Lisäksi soista on löytynyt muutamia puusta tehtyjä veistoksia; epäilemättä suurin osa eloperäisistä materiaaleista valmistetuista veistoksista on vuosituhansien kuluessa tuhoutunut. Eläinpääaiheet ovat aseiden ohella koristaneet myös lusikoita, veitsiä ja reen-jalaksia; suosittua aiheita ovat olleet erityisesti karhut ja hirvet. Aseiksi tarkoitetut esineet ovat kenties toimineet päällikköjen arvomerkkeinä tai klaanien tunnuksina. Toisinaan eläin-pääesineitä on esitetty käytetyn yhteisöjen uskonnollisissa rituaaleissa – mahdollisen karhu- ja/tai hirvikultin palvonnassa. Sen sijaan luusta tai sarvesta valmistettuja kuvia ei Suomesta ole toistaiseksi löydetty. Mahdollisesti muinaiset ”taiteilijat” ovat veistosten lisäksi myös leikanneet kaksiulotteisia kuvia puusta, nahasta ja tuohesta. Kivikauden Suomessa on myös valmistettu savesta ihmis- ja eläinkuvioita, ns. savi-idoleita, jotka on koristeltu viiva- ja pisteaiheilla (esim. vaatetus, tatuoinnit).
|
||
 |
||
