Kivikaudella monet työkalut valmistettiin nimensä mukaisesti erilaisista kivimateriaaleista. Kivikautisessa Suomessa käytetyimpiä kotimaisia kivilajeja olivat kvartsi, liuskekivi,
hiekkakivi ja diabaasi. Maamme rajojen ulkopuolelta saatiin piikiveä. Sopivia raaka-aineita saatettiin hankkia pitkienkin matkojen päästä.

Kvartsista tehtiin erilaisia pienesineitä, kuten nuolenkärkiä, kaapimia, purasimia ja veitsiä. Kvartsiesineiden valmistuksessa syntyneet iskokset eli kivilastut ovat tyypillisiä kivikautisilta asuinpaikoilta tehtyjä löytöjä. Teräväsärmäisiä iskoksia on voitu käyttää esimerkiksi metsästysaseiden terissä, niistä on voitu valmistaa myös pienempiä uurtimia, veitsiä ja purasimia.

Käyttötarkoituksesta riippuen eri kivilajeista valmistettiin erilaisia työkaluja ja metsästysaseita, kuten kirveitä, talttoja, pallonuijia ja liuskekärkiä. Esimerkiksi monet nuijakivet on valmistettu hiekka- kivestä, kirveiden valmistuksessa taas käytettiin kovempaa diabaasia ja dioriittia. Vartettuja pallonuijia on käytetty hyväksi esimerkiksi hylkeenpyynnissä; ilman vartta nuijakivet ovat soveltuneet käytettäväksi verkkojen painokivinä. Keihäänkärkien valmistukseen taas on soveltunut erinomaisesti liuskekivi, jonka ominaisuudet ovat mahdollistaneet pitkien ja litteiden ts. lehtimäisten terien valmistuksen. Esineen muoto suunniteltiin tarkoin sen käyttö- tarkoituksen mukaan.

Tarkkaan valittu materiaali ja käytännöllinen muoto takasivat kiviesineelle pitkän käyttöiän, mikä kivikauden oloissa oli yksi perustoimeentulon ehdoista. Monissa kiviesineissä on aikoinaan ollut puusta tai luusta valmistettu varsi; jäänteitä työkalujen varsista ei kuitenkaan ole säilynyt Suomen maaperässä nykypäiviin saakka.

Testi

Keihäs (kopio)  ja kirveen terä