 |
||
Kivikauden elinkeinot ja toimeentulo |
||
|
||
| Kivikauden (7500-1500 eKr.) alkupuolella tärkein riistaeläin on ollut hirvi. Myös majava on ollut haluttu saaliseläin, ravinnon lisäksi metsästäjiä ovat kiinnostaneet arvokkaat turkikset Pyynnin kohteita ovat olleet myös susi, karhu, näätä, jänis, peura sekä monet lintulajit. Linnuista metsästyksen kohteena ovat olleet erityisesti isot kanalinnut, kahlaajat, joutsenet, sorsat ja hanhet. Pyynti on luultavasti keskittynyt sulkasadon aikaan, jolloin linnut ovat olleet lähes lento- kyvyttömiä ja siten helppo saalis metsästäjälle. Muina aikoina lintuja on pyydystetty jousella, verkoilla sekä erilaisilla ansoilla. Metsästyskumppanina jo Suomen ensimmäisillä asukkailla on ollut koira. | ||
| Hylkeet olivat esihistoriallisella ajalla suosittua riistaa. Kampa- keraamisen ajan Suomessa eniten saalistettu eläin onkin ollut hylje. Kivikaudella Itämeressä eli kolme hyljelajia: harmaahylkeitä, norppia sekä grönlanninhylkeitä . Grönlanninhylje ilmestyi Itämeren alueelle jääkautta seuranneella lämpökaudella, |
|
|
| ja se metsästettiin suku-
puuttoon Itämerestä jo esihistoriallisena aikana. Hylkeitä pyydettiin monin eri
menetelmin; harppuunoilla, nuijilla ja verkoilla. Lihan, nahan ja luiden lisäksi
hylkeistä saatiin rasvaa eli traania, jota on kenties käytetty vaihtokaupassa piin tai
muiden tuontitavaroiden vastikkeena. Kivikauden asuinpaikkojen sijainti lähes poikkeuksetta aivan rannoilla kuvastaa kalastuksen merkitystä pyyntiväestön elämässä. Joka- päiväisen ravinnon hankkiminen lähivesistä on ollut vaivatonta ja se on mahdollisesti kuulunut naisten, lasten ja vanhusten tavallisiin askareisiin. Miesten hoitama kaukokalastus ja suurpyynti on turvannut elannon aikoina, jolloin saaliit ovat syystä tai toisesta olleet niukempia. Kalojen pyynnissä on apuna käytetty keihäitä, atraimia, verkkoja, nuijia ja koukkuja. Sulkupadot, merrat ja katiskat ovat todennäköisesti olleet käytössä jo kivikaudellakin. Kivikaudella pyydettyjä kalalajeja ovat olleet mm. hauki, ahven, kuha, särki, lahna, lohi ja/tai taimen, made, turska ja mahdollisesti myös silli. |
||
| Hyvän riista- ja/tai kalasaaliin yhtenä edellytyksenä on kivikaudella ollut pyyntikohteiden elintapojen ja vaellusreittien tuntemus. Tällä on myös ollut huomattava merkitys asuinpaikan valinnassa. Kenties kivikautinen perhekunta tai pyyntiryhmä on valinnut itselleen kiinteästi asutun perusleirin,josta ”saamamiehet” ovat sitten tehneet kausiluontoisia retkiä hyville pyyntialueille otollisina pyyntiaikoina. |
|
|
| Samalla tavoin hyvät luonnonantimien keräily- mahdollisuudet ovat vaikuttaneet asuinpaikan valintaan. Suosittuja alueita ovat olleet seudut, joilla on voitu täydentää liharavintoa sienillä, juurilla, marjoilla. | ||
 |
||
