|
|
||
Kiviesineiden valmistus Ensisijaisesti niin kivi- kuin muidenkin esineiden valmistustekniikka riippui käytettävän raaka-aineen ominaisuuksista sekä esineen käyttötarkoituksesta. Yleensä kiviesineen valmistus aloitettiin valitsemalla sopiva iskukivi, jolla kiviaineksesta alettiin iskemällä työstää halutun muotoista esinettä. Alustavan iskennän jälkeen teelmässä eli aihiossa olevat iskujäljet saatettiin tasoittaa pienillä varovaisilla iskuilla eli tikkaamalla. |
Kopiot kivikirveistä (Lauri Nautelan museo) |
|
| Usein iskennän
jälki olikuitenkin niin tasaista, että teelmän hionta voitiin suorittaa ilman
tikkausta. Valmistettavan esineen hiontaan käytettiin joko hioinkiveä tai käsihiointa; hionta oli tehokkaampaa, kun apuna käytettiin vettä ja hiekkaa. Hioinkivi saattoi olla esimerkiksi iso hiekkakivilaaka, jonka pinnalla teelmää liikuteltiin edestakaisin tai ympyrässä. Käsihiointa puolestaan liikuteltiin pitkin teelmän pintaa itse teelmän pysyessä paikallaan. Kirveiden valmistuksessa hionta keskittyi lähinnä terään. Tällä oli tarkoituksensa; epätasainen kantaosa helpotti kirveen varttamista. Toisinaan kiviesineitä syntyi varsin vähällä vaivalla: esimerkiksi suuremman kvartsiterän valmistuksessa käyttää tyhjää parempina nuolenkärkinä tai vaikkapa sirpin terittämiseen. Esineiden varttamistapa on todennäköisesti vaihdellut kunkin esineen käyttötarkoituksen mukaan. Kivikirvestä vartettaessa on kivinen teräosa esimerkiksi voitu kiilata puuvarren yläpäähän tehtyyn reikään. Kirveenterä on voitu sitoa myös taivutetun varren ympärille tai varren yläpäähän, terän kiinnittämistä varten, jätettyyn oksan-tynkään. Apuna varttamisessa on voitu käyttää mm. eläinten nahasta, jänteistä ja suonista valmistettuja hihnoja ja naruja, kasvikuiduista valmistettua nuoraa sekä koivuntuohitervaa sekä pihkaa Näiden materiaalien avulla niin kirveet kuin nuolenkärjetkin on saatu kiinnitettyä varsiinsa. |
||
|
|
||
|
|
||