• Esihistoria oli ajanjakso, jolloin ei tunnettu luku- ja kirjoitustaitoa. Nämä taidot opittiin eri alueilla eri aikaan. Lähi-idässä, mm. Mesopotamiassa ja Egyptissä, nämä taidot keksittiin jo lähes 5000 vuotta sitten. Suomessa taas ei ole tunnettu luku- ja kirjoitustaitoa vielä tuhattakaan vuotta. Esihistoriallinen aika jaetaan kivi-, pronssi- ja rautakauteen. Jako perustuu siihen, mistä aineesta tärkeimmät työkalut (lähinnä erilaiset ”teräaseet”) oli kulloinkin valmistettu (kivikaudella kivi, pronssikaudella pronssi, rautakaudella rauta).

Arkeologia

• Arkeologia tutkii muinaisten ihmisten elämää sekä elintapoja ja elinympäristöjä niiltä ajoilta, jolloin luku- ja kirjoitustaitoa ei vielä tunnettu. Arkeologi siis etsii niitä muinaisen ihmisen valmistamia esineitä ja rakenteita, joita on säilynyt maaperässä. Esineiden ja rakennusten lisäksi arkeologia on kiinnostunut myös kasvien siitepölyistä ja eläinten luista. Tavallisin ja tunnetuin tapa etsiä näitä asioita ovat kaivaukset, joita arkeologit kesäaikaan suorittavat maastossa. Näin arkeologia yrittää selvittää miten ihmiset esimerkiksi Liedon Kukkarkoskella aikoinaan elivät.

Kivikausi

• Kivikausi on ollut ihmiskunnan historiassa erittäin pitkä ajanjakso. Se alkoi jo yli kaksi miljoonaa vuotta sitten Afrikassa, kun ihmisten varhaiset esi-isät alkoivat valmistaa ja käyttää erilaisia työkaluja. Kivikausi alkoi Suomessa vasta viimeisimmän jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten, päättyen noin 1500 eKr. Kivikauden jälkeen tärkeimpiä työkaluja alettiin kiven sijaan valmistaa pronssista (pronssikausi). Kivikaudella Suomessa eläneet ihmiset olivat samanlaisia kuin nykyäänkin; samankokoisina ja samannäköisinä ihmisinä he toimivat yhtä älykkäästi kuin nykyihminenkin omassa ympäristössään.