Vanhuus: syytinki
Kun talolliset luovuttivat tilan seuraavalle sukupolvelle,
tehtiin vanhalle isännälle ja emännälle syytinkisopimus. Sopimukseen
sisältyi yleensä oikeus asuntoon, tietty määrä viljelysmaata ja laidunta,
viljaa, karjataloustuotteita, joskus rahaakin. Palkollisetkin ovat
toisinaan saaneet eläkettä työskenneltyään samalla tilalla vuosikymmeniä.
Syytinkijärjestelmä tunnettiin Länsi-Suomessa jo keskiajalla.
Vuonna 1844 mynämäkeläinen Mikko Matinpoika
siirsi tilansa avioituneelle tyttärelleen Katariinalle, mutta piti
muodollisen isännyyden vielä itsellään. Mahdollisesti leskeksi jäävän
vanhan emännän syytinki määriteltiin seuraavasti:
|
1. Vuotuiseksi ylöspidoksi pitää ostajan tyttäreni kuoleman jälkeen,
sitten kun hän ottaa talon isännyyden haltuunsa, maksaa jälkeenjäävälle
puolisolleni Maria Antintyttärelle yksi (1) tynnyri viisitoista (15)
kappaa Ruista, Kahden (2) kapan kylvö papuja, 2 kapan kylvös Ohria, yhden
(1) kapan kylvös Pellavaa ja yhden lusikallisen kylvös Nauriita.
2. Perunamaaksi kappale peltoa kolmen (3) neljänneksen istutusta varten,
mikä Perunamaa sijaitsee vanhan saunan vieressä ja jota hän saa käyttää
koko elämänsä ajan.
3. Karjan rehuksi tavallinen häkki Peltoheiniä vuodessa sekä ladonmaa
niittyä Kaukon niitystä sekä lehtiä, taiteltava mainitun niityn laiteilta.
Yhden tavallisen Ruisriihen Oljet, Ruhmenet, Akanat ja Pehkut.
Kesälaitumet karjalleni yhdessä talon omien kanssa.
4. Asunnoksi tupa ja kamari, jossa vaimoni Maria Antintytär saa asua
yhdessä tyttärensä Marian kanssa niin kauan kuin he elävät. Heille
molemmille yh-teensä vuodessa, kaksi (2) syltää kuivia halkoja, joiden
kotiin tuonnista huolehtii talon omistaja.
5. Tarhahuoneiksi 1 Pihatto ja rehulato. (Ruotsinkielestä suomentanut
Kustaa Vilkuna).
|
