Vanhuus: leskeys

Leskeksi jääminen ja uudelleen avioituminen on ollut tavallista. Vuoden 1686 kirkkolain mukaan suruaika oli naisella vuosi ja miehellä puoli vuotta puolison kuoleman jälkeen. Sosiaalinen asema saattoi uudelleen avioitumisen myötä kohota. Käsityöläiskisällit avioituivat usein mestarinsa lesken kanssa. Talollisten nuoremmalle pojalle turvattiin säädynmukainen avioliitto, kun tämä otti vaimokseen talollisen lesken. Tilattomalle väestölle leskeksi jääminen merkitsi epävarmaa tulevaisuutta. Sotilaan leski lapsineen voitiin häätää sotilastorpasta miehen kuollessa.

Talollisen poika Erik Gabriel oli aluksi kotitilallaan töissä, mutta avioitui sitten Jaakolan leskiemännän Marian kanssa. Eerikistä tuli isäntä taloon lähes 20 vuodeksi. Pariskunta sai kaksi tytärtä, jotka kumpikin kuolivat vauvaiässä. Marialla oli entisestä avioliitostaan kolme lasta. Kun Maria kuoli, Erkki jäi hoitamaan tilaa, kunnes poikapuoli Kustaa avioitui ja otti tilan haltuunsa. Kustaan kuoltua tämän leskiemäntä meni uusiin naimisiin, muutti uuden aviomiehensä taloon ja antoi Jaakolan vuokralle. Erkki sai jatkaa tilalla torpparina. Erkki avioitui vielä uudelleen. Peltojen raivaamisen myötä torpan ympärille kohosi kiviaita, josta Erkki palkittiin arvokkaalla Suomen Talousseuran rahapalkinnolla. Erkin kuoltua leskivaimo joutui köyhyyteen. Hän suri miestään niin, että riisti lopulta hengen itseltään. (teksti muotoiltu Kerttu Nikinmaan kokoamasta arkistoaineistosta)
 

Kuvat: TYKL-arkisto, TY