Nuoruus: toiminta

Nuoret tapasivat toisiaan työnteon merkeissä ja vapaa-aikoina. Kirkkopyhät, markkinat ja pestuuaika syksyisin tarjosivat sopivia tutustumismahdollisuuksia kauempaa tulleiden kesken. Kun koivuihin alkoi nousta mahla, nuoret menivät yhdessä kuorimaan varpuja ja sitomaan vispilöitä. Töiden takia jouduttiin viettämään päiviä ja öitäkin poissa vanhempien valvovien silmien alta. Mallas- ja palvisaunoihin sekä viinapränneihin kerääntyi nuoria työn ja hauskanpidon merkeissä. Viinankeitto kuului naisväelle, eikä seurasta ollut puutetta. Tulta kohenneltaessa paistettiin nauris- ja perunahaudukkaita. Nuoret miehet pitivät yllä leikinlaskua.


Viinan keittoa viinaprännissä

  

Lounais-Suomen kyläkulttuuri on lyönyt leimansa myös nuorten tutustumismuotoihin. Nuorten tapaamispaikkoja olivat keinu- ja tanssikedot. Kyläkeinukausi alkoi pääsiäisenä. ”Ja äi ku äi siin melkkiä men ympär ja se oli miäs, ku ittes sata kertta uskals kiaputta ympär”. Tytöt katselivat, kun pojat esittelivät voimiaan ja taitojaan. Keinulta saattoi päästä saatolle luhtiin, joissa tytöt tarjosivat suviryyppyjä. Yöstely tai flikastaminen on ollut vanha ryhmäsidonnainen tapa. Käyttäytymistä säätelivät kirjoittamattomat lait ja pelko joutua huonoon valoon. Kylätappelut kukoistivat 1800-luvulla Lounais-Suomessa, Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa. Alueellista yhteenkuuluvuutta ilmaistiin tappelemalla. Tappelu saattoi syntyä markkinoilla, häissä, kirkonmäellä, pilppukedolla tai kyläkeinulla. Erityisen herkästi rähinä syntyi, jos naapurikylän poikien oli nähty riiustelevan oman kylän tyttöjen kanssa.

 
 

Kuvat: Vanhalinnan museo