Maanviljelyksen muuttuessa ihmisen muokkaama maisemakin yhdenmukaistui koko maassa. Pohjoisessa ja idässä muutokset tapahtuivat myöhemmin ja hitaammin kuin lännessä. Isonjaon täydennysjako liitti talojen maat suuremmiksi lohkoiksi ja pellot saivat suorat, ojien rajoittamat sarat. Samalla talot sijoitettiin peltojensa keskelle hajanaisemmin kuin vanhoissa kylissä. Maa-seudun kylämaisemasta katosivat yhteisesti kootut aidat, karjapolut ja yhteiset luonnonniityt sekä laidunhaat. Heinän peltoviljely toi maisemaan heinäseiväsrivit ja ladot. Länsi-Suomessa ladotkin saatettiin maalata punaisiksi, idässä ne jäivät harmaiksi.

Viljelyn tehostuessa ladot korvattiin pihapiiriin sijoitetulla suurella heinäsuojalla. Pihapiiriin nousi vähitellen muitakin uudentyyppisiä talous-rakennuksia. Metsän arvon noustua kaskiviljely väheni entisestään ja metsän annettiin kasvaa, jotta saataisiin kookkaampia tukkipuita. Havumetsät valtasivat alaa. Pihapiirejä ympäröivät puistomaiset karjahaat, ahot, kedot ja niityt katosivat ja metsä alkoi suoraan pellonlaidasta. Uudet viljelymenetelmät tuovat maisemaan uusia kasveja. Maaseudun värimaisemakin muuttuu.. Nykyiset maatilat ovat tuotantolaitoksia, joilla suuret määrät tuotteita voidaan käsitellä vain muutaman ihmisen voimin. Tuotanto on erikoistunut. Valtavat, samaa viljelys-kasvia kasvavat alueet, kuuluvat aikamme maalaismaisemaan.