Aikuisikä: avioliitto- kihlaus

”Mitäs sillä väliä, jos kööhä flikka naeda, Ko suku häihin käsketa ja puhemies saa paeda.”
Lounais-Suomessa puhemiehinä ovat toimineet ammattimaiset avioliiton välittäjät. Puhemies oli myös häiden seremoniamestari. Onnistuneesta sopimisesta puhemies sai korvauksen. Kosinta on suoritettu Länsi-Suomessa ilman julkisuutta. Kosiomatkaa edelsi puhemiehen suorittama epävirallinen tiedustelu. Sulhasen kanssa kosiomatkalle lähti puhemies. Sulhanen antoi kihlat avioliittolupauksensa vakuutena. Kihlalahjan vastaanottaminen sitoutti saajan lahjan antajaan. Jos kihlaus purkautui sulhasen peräydyttyä, morsian sai pitää saamansa lahjat. Kihlauksen vahvistaminen on tapahtunut joko heti kosinnan yhteydessä tai vasta harkinta-ajan ja kodinkatsojaisten jälkeen. Kihlaus vahvistettiin kädenlyönnillä ja viinaryypyllä. Kihlauksen yhteydessä sovittiin myötäjäisistä.


Kihlalahjoja

Lue tarina: Kihlajaisten peruminen

Jos tyttö ei suostunut kihlaukseen, piti annetut kihlat palauttaa. Ongelmia syntyi, jos tytön harkinta-ajan katsottiin jo päättyneen ja sopimuksen syntyneen. Morsian on kihlattu rahalla ja sormuksella, toisinaan hopea- tai puulusikalla. Kihlat annettiin kihlavakassa tai -rasiassa. Kihlalahjoihin kuului 1800-luvulla usein kihlasilkki, kultaiset käädyt, kangasta, rukinlapoja ja nauhapirtoja. Kihlaparit alkoivat 1800-luvulla tehdä yhdessä kihlamatkan markkinoille tai lähimpään kaupunkiin. 1900-luvulle tultaessa hankittiin ristikihlat eli kumpikin osti toisilleen sormuksen. Ristikihlojen uskottiin olevan tavallisia kihloja vahvemmat.
 


Kihlasilkkiä
 

Kuvat: Vanhalinnan museo